Meidän koira ei ikinä karkaa. Se pysyy aina lähellä ja vähintään näköetäisyydellä...

Paitsi tänä aamuna se lähimetsässä katosi.

Otti hatkat, hukkui.

 

Huhuilin sitä melkein puoli tuntia, mutta sitten oli ihan pakko lähteä kouluun - kyllä se kotiin osaa, kun oli ihan viereinen metsä, ja tytär kotona vastaanottamassa.

Ja tulihan se sieltä aika pian lähtöni jälkeen, ja kuvasta päätellen taisi olla kiva reissu...

 

Koulussa koko päivä hitsaamossa. Haalari päällä, turvakengät jalassa, pipo päässä ja hanskat kädessä - ja aurinko porottaa suoraan hitsaamon ikkunoista sisään... plhuuh, himppusen vähän veto pois.

Harjottelin tig-hitsaamaan alumiinia, ihan vaan koska se vaatii vähiten virtaa, eli lämpöä.

Aluksi ei meinannut sitten niin millään löytyä oikeita asetuksia... mutta lopulta tuli ihan hyvää saumaa - sikäli mihin koulun vanha pikkukone taipuu. Opetteluun vanha kone on ihan hyvä, tai jopa parempi opetella vanhalla, niin uudella hinolla on sitten helpon helppo.

 

 

Peruin loppu kuun työt ja varasin lennot Belgiaan. Appiukolla kun on haimasyöpä, niin pitäisi viettää aikaa yhdessä, ja nyt oli riittävän edulliset liput.
Vaikka ihmeparantumista vielä toivotaan, niin todennäköisyydet puhuu tosi huonoa...