Meillä on takapihalla lampi.

Se oli miehen päähänpistos, että tilataan meille kaivikone ja kaivautetaan takapihalle lampi.

Lampi on n. 10x10m, ja lähes 2m syvä. Eli ei suuren suuri, mutta ei myöskään pienen pieni - semmoinen, missä meidän lapset mahtuvat (juuri ja juuri) polskimaan, ja on siinä luisteltukin.



Aluksi kun takapihalle se möhkälmäinen kaivinkone oli juuri kaivanut mutaisen 100m2 ammottavan kraateri montun, jonka pohjalla oli yksi lätäkkö, epäillytti jos sinne ei tulekaan vettä... mutta lampi on niin vahvalla pohjavesialueella, vanhan lähdelammen vieressä, että kerran täytyttyään se on pysynyt täynnä.

Näiden helteiden aikana lammen vesi on ennätysmatalalla, mutta tavallisesti sinne virtaa aina lähteestä uutta vettä, ja poistuu pienen puron kautta.

Täydellinen pieni lampi siis. Ja lampi on lisännyt pihan biodiversiteettiä huimasti, sammakot, vesikirput ja -mittarit, malluaiset, sudenkorennot, satuunainen sorsa, ja jopa peuroja ja pupujen määrä on lisääntynyt. En tiedä johtuuko tämä lammesta, mutta joka tapauksessa peuroja ja pupuja ei pihalla ei ennen käynyt.



Lampi on myös sameavetinen turvelutakko. Sen reunamilla ei vielä kasva mitään närettä järkevämpää, ja se on liian neliön mallinen, eikä yhtään luonnollisen pyöryläinen.



Ja onhan se älytöntä rahan tuhlausta, kyllähän Suomessa lampia ja järviä riittää muutenkin... mutta uskoakseni ihmiset käyttävät pihaansa paaaaljon isompia summia, kun mitä meidän mökin ryteikköön on käytetty.

Minulla on siis täysi oikeus nauttia lammesta, oli se miten älytön hyvänsä.



Jos joku miettii, johtaako näin korkealla oleva pohjavesi kosteusongelmiin talossa, niin ei se johda, tontti viettää juuri sopivasti niin, että talo seisoo hiekkakukkulalla, ja etupiha onkin niin rutikuivaa että kasvimaan pito siellä on ihan tuskaista...  tuo kasvihuone taas on niin lähellä pohjavettä, että se melkein kastelee itse itsensä, olematta kuitenkin tukkoinen.

Ja tuossa penkin takana on se 15 mustaherukkapensasta, jotka myös varmasti ylettävät juurensa juuri ja juuri sopivaan kosteuteen, ja huhupuheiden perusteella niistä on aikoinaan poimittu kissan kokoisia herukoita.


Olen nyt muutaman vuoden yrittänyt uudistaa noita herukkapensaita, raakileista päätellen vihdoin tänä vuonna voisi jopa saada satoa... nähtäväksi jää.

Mutta, vaikka talomme oli vähän puolivahingossa ostettu, mökki rähjäisessä ryteikössä.





Toivottavasti jokainen näkee omassa strömssöössään ilon aiheita.

Aina voi myös valittaa.