Jeejee. Päiviä tulee, päiviä menee niin että silmissä vilisee.

Torstai mene hoitaessa serkun poitsua iltaan asti. Perjantaina aamusta töihin vetmään virkistyspäivää Hankoon, minkä jälkeen vein koiran kunnon lenkille, kun ei se raukka taas moneen päivään ollut pitkälle lenkille päässyt.

Nyt kun koira oivasi tämän "koira saa päättää lenkistä"-konseptin, niin löydettiin ihan uusille poluille, ja kesti reilu puolitoista tuntia lenkki.

Tosi kiva, että tästä kävelyetäisyydeltä vielä löytyi uusi polku!

Ei se koira ihan pönttö ole.

Mutta illalla väsytti - ensin koko päivä töissä ja sitten lenkki, mikä meni puolittain juosten.

Ja mies toi kukkia, ihan vaan koska ollaan oltu nyt suunnilleen 20 vuotta yhdessä.

Vanhukset?

 

 

Lauantaina tyttären 16-vuotis syntymäpäiväjuhlat (vanhukset!), ja mukava määrä vieraita, rupattelua... niin ja siivoomista, leipomista ja kokkaamista. Aamusta iltaan touhua.

Kakku oli hyvää, mustikkapiirakka ja pulla oli hyvää, vieraat olivat rakkaita, iloisia ja ihania.

Lauantaina oli kavereilla omenamehutalkoot.

Satoja kiloja omenoita, joista puristeltiin ainakin
150l mehua


Ja toistakymmentä ihmistä, ja lauma hauskoja parivuotiaita lapsia ja pari vauvaa... aurinkoinen keli ja kaikilla hyvä mieli, ruokaa ja rupattelua.
Kuinka voisi kieltäytyä?



En tosin ollut koko päivää mukana, vaan kun aamusta mies lähti, niin jäin itse maalaamaan kotiin joksikin aikaa.

Jos ottaisin itseäni niskasta kiinni ja maalaisin nyt jouluun asti kaksi päivää viikossa.

Sen pitäisi olla mahdollista.



Mutta se on niin mahdotonta, kun elämää on niin paljon.