Voin kertoa.
Kymmeneen asti aamulla röhnäystä ja kännykällä ja välillä leikkiä ja kikatusta.
(äidin tehdessä töitä)
Pari erää lautapeliä, lounas kahvilassa (panini ja pupulimua), käytiin sekatavaraliikkeessä ostamassa 1000 palan palapeli, scrabble ja uusi pulkka.
(välissä äiti taas tekee vähän töitä)

Loppupäiväksi pulkkamäkeen, ja kamera mukaan jotta voidaan tehdä mäkivlogi. Mäkivlogi oli siis se juttu, kaikista eniten mieluiten maailmassa muksu haluaa tehdä mäkivlogia strutsimutsin kanssa.



Vlogaaminen on niin iskenyt itsensä nuorten keskuuteen, se on tosi in. Vanha ei tajuu, ei osaa, ei ymmärrä.
Tuntee vaan itsensä kankeaksi ja tyhmäksi. Puhua kameralle, elämöidä, ja eikö videossa kuuluisi olla joku tarina? juoni?

Mutta jos lapsi haluaa, lapsi saa. Loppu ilta menenee siis editoidessa... ei kyllä ole helppo nakki, eikä pikkujätkäkään vielä osaa. Valmista mäkivlogia en lupaa, mutta tekeminen taisi olla tärkeämpi juttu kun lopputulos.




Ei muita toiveita, ei leffaa, ei huvipuistoja, heurekaa, eläintarhaa, tai muutakaan, vaan tätä pieni ihminen halusi, ja sai juuri mitä toivoi.

Jos sinä saisit päättää, mitä haluat yhden päivän ajan tehdä, mitä se olisi?




Iltaruoaksi toivottu makaronilaatikkoa: tämä viimeinenkin toive toteutumassa.