11-vuotias ilmoitti että hänestä tulee eläintensuojelija, keräsi Maailma Kylässä- tapahtumasta nivaskallisen eläin/luontojärjestöjen lehtiä ja nyt meillä sitten eletään vegaaniviikkoa.

Lapset ovat luvanneet hoitaa siis viikon ruokahuollon, ei valittamista.



Eikä minua lainkaan haittaa, vaikka vegeydyttäisiin entistä enemmän. Nytkin syödään keskivertoa enemmän kasvisruokaa, mutta voisin palata vegaaniksi.

En niuhovegaaniksi, vaan arkivegetaariksi, joka voi joskus herkutella grillikyljyksillä, ja omien kanojen munia ei myöskään lasketa. Tärkeintä elämässä on kuitenkin ihan perus arki.


Maailma kylässä on muutenkin kiva taphtuma, vaikka se on noin sama vuodesta toiseen, tuhat miljoonaa järjestöä Senegal, Kuuba, Arabia ja Imatra sulassa sovussa jakamassa esitteitään.

Matkalla Helsinkiin puhuttiin Ugandan yleisimmästä kulkuneuvosta matatusta, eli minibussista, mitkä on lähes poikkeuksetta tuunattu hienoilla tarroilla ja "Jesus loves ya"- teksteillä ynnä muulla... ja kappas, Helsingistä löytyy Ugandalainen tiikeri joka pääsi koristamaan omaa Ilmari-matatuani.

Aika 'komea'?



Ja myös Youth Against Drugs:

Yea, rokken roll, ikkunat auki ja humppaa radiosta!