Lempileluja osa 2. Maankääntökone.

Tämä maankääntökone on vaarin vanha. Vaari on ollut mullan alla jo kolmetoista vuotta, ja minun muistini mukaan kone on ollut aina olemassa, ja aina se vaan puksuttaa. Tämäkin yhteiskäytössä veljen kanssa.

Eihän tuollaisella montaa metriä tule vuodessa käyttöä, mutta todella oiva vekotin. Hirmu helppo käyttää ja maa kääntyy kuin itsekseen, ja kun ensin vaan riipii maan pinnan sopivasti, on juuret suht helppo haravoida pois.

Meilläkin tuo perunamaan kohta oli viime vuoden täysin hoidotta, eli se oli täynnä vuohenputkea ynnä muuta rikkaa, mutta tuolla kun vetää sen kertaalleen ees taas niin puolet kasvimaan perustamisesta on jo tehty.




Siirsin mansikantaimet tähän parempaan paikkaan (reilu 60 taimea pikaisesti laskettuna), ja haketta ympärille: hake sekä pitää kosteuden että selkeyttää rajat, eli näyttää nätiltä. Ihan mansikoiden väliin en laittanut haketta, koska näin se on helmpi kitkeä. Vuohenputki väänhää itsensä joka tapauksessa hakkeen läpi, mutta se on helppo vetäistä sellaisella pitkävartisella rikkaraudalla (täytyy ottaa kuva, todella näppärä kapistus).

Muovia en taas ole periaatteesta laittanut, ja myös siksi että lannan levittäminen väleihin on ilman muovia paljon helpompaa, ja sillä rikkaraudalla kitkemien on joka tapauksessa helppoa.



Toivottavasti mansikat menestyvät tässä paremmin kuin aikaisemmassa paikassa, mikä oli liian kuivaa hiekkamaata.

Aika ruppanilta näyttävät mansikat nyt... mutta eiköhän ne siitä virkoa.

Vahtimassa työn edistysmistä.



Eli perus kasvimaapäivä:

1. päätin kääntää vanhan perunamaapaikan maankääntökoneella
2. tajusin maan käännettyäni, että olin istuttanut reunoille muutaman mansikan taimen, jotka piti nyt pelastaa
3. päätin samalla siirtää loputkin mansikantaimet huonosta paikasta tähän parempaan maahan
4. kuumana päivänä maa meinasi kuivua käsiin ja vasta siirretyt taimet uhkasivat kärsiä kuivahtamisesta, olisi siis pakko
5. hakea haketin ja hakettaa
6. välissä piti kastella taimet, ja myös kasvihuoneessa kasvavat
6. perunamaan, eli nykyisen mansikka-perunamaan kupeessa kasvaa kolme pientä hevoskastanjapuuta, joista kaksi oli kuollut pystyyn. Piti siis kaataa kaksi hevoskastanjaa, jotta saa hyvää haketta kuivuville mansikantaimille.
7. koska haketin oli jo esillä, napsin pari muuta kärsivää riukua hakkeeksi


...ja niin eespäin. Päivä siis lähti liikkeelle siitä, että istutanpa perunat. Tein koko päivän töitä perunamaalla ja sen vieressä, mutta en iltaan mennessä ollut saanut yhtään ainutta perunaa maahan.

Tuttu tunne?





Koska blogista on viime päivinä tullut niin puutarhapainotteinen, otetaanpa lopuksi kantaa.

On tyhmää ettei suomessa eutanasiaa edelleenkään tulla laillistamaan.
On moraalitonta olla päästämättä kärsivä eläin kärismyksistään, mutta ihmisen on kärsittävä.

Typerää. En usko että itse haluaisin eutanasiaa, minulla on vain yksi elämä ja ajattelin kärsiä loppuun asti, mutta ei se ole minulta pois jos joku toinen on väsynyt kärsimään.