Väsynyt päivä. Viikko Belgiassa takana, ja isovanhemmat selvästi väsähtäneitä, kuten myös lapset, jotka kiukkusivat puoli aamua.

Iltapäivä käytiin ystäväperheen luona, jotka kävivät viime kesänä meillä Suomessa.

Ilmeisesti viihtyivät, sillä olisivat tulossa ensi kesänä taas.

Tervetuloa vaan, mukavia ihmisiä joilla hassuja lapsia. Nuorimmaisen jaloissa jotain vikaa, ja hän kävelee huonosti, yhtään pidemmät matkat rullatuolilla. Vanhimmainen 11-vuotias on autistinen, vaikkakin super älykäs, ja siinä välissä muuten vaan erikoinen tapaus, joka oli hyvin onnellinen saadessaan takaisin susi-pehmolelunsa.

Susi jäi meille viime keänä. Olen nyt kesästä asti yrittänyt saattaa sutta postiin, mutta eipä ole vaan onnistunut.
Siinä se on vaan nököttänyt nököttämistään keittiön hyllyllä, katsonut ja kärsivällisesti odottanut ja odottanut. 

Välistä susi sai itselleen kaverikseen toisen, suomalaisen suden, joka nyt sitten muutti ystävänsä kanssa Belgiaan.
Ja poika oli tyytyväinen, hyvää kannattaa odottaa ja joskus odottaminen lisää hyvyyttä. Kuten vaikka tuplaa suden määrän.


Ehkä sudet tulevat kesällä käymään, niin ulvotaan yhdessä.