Niin koira seisoo paikoillaan 15 minuuttia ja pyörittää päätään kuin kysyäkseen "minne nyt?"

Kunnes lopulta kyllästyin ja mentiin metsään - ja kummatkin oli taas onnellisia.

Metsästä löytyi älyttömän upea keltaliekoesiintymä!

Keltalieko on tällä hetkellä lempikasvini.

Ettäs tiedätte.

Löydettiin myös palosirkan rippeet läheiseltä hiekkakuopalta. Tähän mennessä näitä sirkkoja on näkynyt vain tien varressa, mutta olen odottanut josko leviäisivät hiekkakuopalle, kun siellä on juuri palosirkoille sopivaa maastoa.

Toivottavasti ensi kesänä näitä näkyisi enemmänkin, ja elävinä!

 

Seuraavanä päivänä kokeilin uudelleen, että koira saisi päättää lenkin pituuden (ja suunnan).
Tällä kertaa päästiin 500m tuttuun suuntaan, seisoskeltiin viisi minuuttia ja käveltiin takaisin kotiin.

Selvä homma, oli kyllä kaunis ilta, ja olisi voinut mennä pidemmällekin... luulen ettei koira vieläkään ihan vaan tajunnut ideaa.